tiistai, 13. joulukuuta 2011

Ei mikään tavallinen tiistai

Oi, mä oon niin ihastunut Miaan ja hänen koulutusfilosofiaansa, on se vaan niiiiiin (tuliko tarpeeks monta ii:tä) kuin nenä mun päähän, tai kuono Onnin (öö) kuonoon. Siis aivan mahtava päivä, en muuta voi sanoa. Ei hinkutusta, napakat tekemiset ja sen jälkeen perustelut miksi näin tehtiin. Kiitos järjestäjälle ja kiitos kun annoit tämän mahdollisuuden!

Kolme kiekkaa kentällä: Ekana katottiin mitä osattin, sitten keskusteltiin mitä tehdään toisin. Ensimmäinen korjaus: Meidän suhteelle haettiin intensiivisyyttä oikeaoppisella palkitsemisella ja pakotteella jonka jälkeen heti palkitseminen samassa lauseeseessa. Sitten pieni kolmen sekunnin tauko ja tunteellinen palkitseminen suurella palkalla.

Ja miten se tehtiin: Annoin Onnille seuraa käskyn, jolla Onni otti katsekontaktin. Mia aiheutti pientä häiriötä ja aina kun Onnin katsekontakti katosi sanoin ei, jolloin Onnin katsekontakti palautui, uudestaan häiriötä ja jos se katosi uudestaan tuli ei ja hihnapakote jne. Kun Onnin kontakti pysyi häiriöstä huolimatta tuli suuri tunnepalkkio ja savupekoonia. Lopulta päästiin siihen, että kun Onni istui vierellä ja keskusteltiin harjoituksesta, Onni piti 5 minuuttia katsekontaktia ja sai savupekoonit ja patukan ja sellaisen tunnepalkkion että voi pojat...

Toka harjoitus oli jäävä istuminen johon halusin nopeutta. No se istuminen ei kuulema ole niin hidas että sitä kannattaa hinkuttaa. Tärkeämpää on että se tehdään hyvässä vireessä, AINA. Tosin otetaan myös käsiapua tarvittaessa eli sanon liikkeestä istu ja vedän kädellä taaksepäin Onnin pään edessä ja annan avokädestä savupekoonia ja tunnepalkkiota.

Kolmas harjoitus oli nouto, jossa tarkoituksena oli hakea paluulle nopeutta. Onni menee kapulalle tosi hyvin ja tänään lähti myös laukalla takaisin, viimeiset kolme-neljä askelta olivat ravia. Onni pitää kapulaa tarpeeksi hyvin, ainoa mitä muutetaan on se että joka kerta kun Onni kääntyy, annan Onnille tunnekehun, muuten pysyn passiivisena. Uusi kehu taas kun Onni istuu edessäni, lopulta pienen tauon jälkeen kapula irti rauhallisesti ja pekoni-jackpot-paartyt kehiin.

Saimme myös vinkkejä eteenmenoon, noutoon ja tottiskaavioon miten nitä kannattaa treenata. Niistä lisää myöhemmin...

Onni osaa Mian mielestä teknisesti seurata tosi kauniisti oikealla kohdalla meidän tavoitteisiin nähden, meikäläinenkin on kuulema hyvä oppimaan. Mä oon vaan niin fiiliksissä, mutta nyt vaan ei saa alkaa leijumaan. Toivon ettei tämä jäänyt ainoaksi treenisessioksi, koska tätä me halutaan lisää, lisää tunneoppimista ja tasontarkistusta.

Täydet 6 tähteä, miaskogster.com

0 comments:

Lähetä kommentti