Täällä Onni ja Kantvikin tokokenttä. Olimme tänään tokoilemassa pitkästä aikaa isännän työ ja opiskelukiireiden takia. Eikä olla päästy Lohjallekkaan pitkään aikaan. Tänään oli ohjelmassa seuraamista ja leikkiä pääasiassa, sekä paikallaanoloharjoitus, koska minä olen "liikkuvaa" sorttia.
Minua olisi kiinnostanut tänään seurata enemmän mitä ympärillä tapahtuu, mutta koska isäntä tarpeeksi tunki kinkkua suuhuni, niin kiinnostuin myös hänestä. Sillä oli se ihana narupallo, jota minä sain hakea aina kun olin hieno poika. Olen nykyään innokas ja halukas sen perään ja sitä on kiva vetää ja taistella siitä. Seuraamisharjoituksesta annan itselleni arvosanaksi kympin asteikolla ysin, isäntä saa kasin ettei ylpisty liikaa.
Paikallaanolo, mitä se on... olen kuullut huhuja, että tämmöinen olisi suotavaa. No isännän mieliksi, päätin kokeilla sitä. Isäntä käski (lue aneli) minut istumaan paikallaan ja lahjoi minua kinkulla. No jos kinkkua saa näin yksinkertaisesti, niin kyllä minä poika istun. Sitten se hävisi jonkun suojan taakse ja minä jatkoin istumista.
Jostain sieltä kuului tänne käsky, niin päätin mennä katsomaan mitä siellä tapahtui ja sain kinkkua... ja pallon ja leikkiä.
Sitten isäntäni käski minut taas istumaan ja sama uudestaan...antoi kinkkua, joten mikäpä siinä... kokeillaan kerran vielä. Nyt se käveli sen 15 metrin matkan sinne suojan taakse ja oli siellä 10 sekuntia ja tuli takaisin 5 metrin päähän minusta. Katselin häntä tarkkaavaisesti ja kun tänne käsky kuului, niin menin vauhdikkaasti isäntäni luokse. Ja kinkkua ja palloa ja leikkiä. Aivan mahtava päivä...